Kupittaan velodromille ei ollut aamulla saapunut yhtäkään median edustajaa, joten lähdin liikkeelle n. klo 9.10. Varhainen vesisade oli kastellut tiet, mutta tuohon aikaan ei enää satanut. Monissa paikoissa oli suhteellisen kuivaa, kun taas muualla lätäköistä roiskui kuravettä jalkoihin ja selkään.
Kosteudesta huolimatta pyörä kulki hyvin ja hieman ennen yhtätoista olin jo Aurassa. Kun olin liikenneympyrässä opastanut erästä Vampulaan menossa ollutta englantilaista miestä, poikkesin Auranmaan Leivän kahvilaan päivän ensimmäiselle varsinaiselle tauolle. Paikan päällä paistettu munkki oli hyvää ja niin oli myös kahvi. Join kahvini ulkona pyörän vieressä ja sain tilaisuuden kertoa monelle uteliaalle retkestäni sekä sydänviastani.
Auran jälkeen siirryin Ysitien pientareelle jatkamaan matkaani. Seuraavan puolentoista tunnin aikana en havainnut, että siellä olisi erityisen vaarallista pyöräillä. Suurin osa autoilijoista väisti kiltisti ja ainoastaan muutama ohitti turhan läheltä. Piennar oli riittävän leveä, ettei tärinäraidasta tarvinnut kärsiä eikä liikennettä ollut haitaksi asti.
Saavutin päivän etapin puolivälin puoli yhden maissa Mukkelsin huoltoaseman ja kahvilan kohdalla. Söin lounaksi ruokakassista löytyneet eväsleivät ja ostin jälkiruoaksi jäätelön. Päätin, että nyt olisi hyvä aika selvittää, mihin kannattaisi suunnata yöksi Urjalan lähistöllä. Soittokierros Nuutajärven lasikylään sekä Pentinkulman motelliin ei tuottanut tulosta. Joutuisin siis turvautumaan varasuunnitelmaan ja tehdä lisälenkin Taikayö Campingille.
Ennen kuin jätin Varsinais-Suomen taakseni, noudatin tien sivussa olleen kyltin ohjetta: Pidä Tauko! Mittarissa oli tuolloin 83 km ja Pahkapirtin kahvilasta tarjottimelle tuli päivän toinen kahvikupillinen sekä ruisleipä, jossa oli paistettu kananmuna. Juuri kun olin lähtenyt taas liikkeelle, alkoi päivän rankin sadekuuro, joten menin takaisin katoksen suojaan. Nuori työntekijä tuli ulos juttelemaan, kunnes aurinko taas pilkisti pilvien lomasta. Tie oli nyt todella märkä ja kastuin niin, etten ollut huomata seuraavaa kuuroa. Kylmää ei missään vaiheessa ollut ja kun Kanta-Häme vaihtui Pirkanmaahan ei myöskään satanut enää.
Urjalan liepeillä kurvasin S-marketin pihaan ja kun olin pysäköynyt pyörääni tuli paikkakunnalla asuva virolainen mies juttelemaan. Hän oli myös reissannut pyörällä ja suositteli innokkaasti Latvian rannikkoa. Kova hiekkaranta kantaa kuulemma myös kapearenkaisen pyörän ja maisemasta saa nauttia ilman suuria turistiryhmiä. Pitää siis varmaan suunnata sinnekin jossain vaiheessa. Kaupasta ostin hieman hedelmiä, suklaapatukan sekä pussillisen rusina-pähkinäsekoitusta.
Olin perillä Taikayö Campingilla noin 17.45. Maksoin telttapaikkaani ja istuin sen jälkeen hetkeksi kokoamaan itseäni. Teltan pystyttämisen aikana söin proteiinipatukan ja suuntasin sen jälkeen suihkuun. Voileivillä ja patukoilla ei pyöräillä monta päivää putkeen, joten suihkun jälkeen olikin pasta-aterian aika. Keittiörakennuksessa oli tuolloin saksalaisia lähes eläkeikäisiä naisia. Hetken päästä minun oli sitten pakko paljastaa, että ymmärsin heidän keskustelunsa ja kysyin, jos saisin liittyä heidän seuraansa.
Vielä ei ole satanut lisää sen jälkeen, kun tulin tänne. Toivottavasti huomiseksi ennustettu ukkonen ei osu aivan kohdalle..
Päivä numeroina: 117,2 km, 5h 39min 33sec, 20,7 km/h ave, 49,3 km/h max
Kokonaismatka: 117,2 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti