Reissun jälkeisiä mietteitä

Iso-Kurikka, Suonenjoki

Olen nyt ollut kotona jo lähes viikon ja arjen ohessa on ollut myös aikaa käydä läpi, mitä meni matkalla oikein ja mitä olisi voinut mennä paremmin. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin kahden rasitusvamman aiheuttaminen jatkamalla matkaa sen jälkeen, kun jokainen polkaisu tuotti jo kipua.

Kävin lauantaina näyttämässä jalkani ortopedille. Tuomio oli jo tiedossa oleva tulehtunut akillesjänne sekä ärtynyt Hoffan rasva polvessa. Ei muuta kuin lepoa ja särkylääkettä sekä varovaisia venytysharjotuksia. Olen nyt liikkunut lauantaista lähtien kyynärsauvojen avulla, joskin kotona vain toisella tai peräti ilman. Kipu on laantunut, mutta ei ole vielä hävinnyt kokonaan. En vielä tiedä, milloin uskallan taas nousta pyörän satulaan. Toivon mukaan ehdin kuitenkin viedä kesän toisen hyväntekeväisyysprojektini, 1000 miles 2 work, loppuun asti. Olisi poljettava vielä noin 466 km, ennen kuin nostan maantiepyöräni talviteloille.

Olen edelleen sitä mieltä, että matkan jatkaminen oli oikea päätös. Minua olisi harmittanut jälkeenpäin, jos olisin kekeyttänyt, kun kilometrejä oli edessä vähemmän kuin takana. Kun yhtälöön vielä lisätään elämysleirillä olleiden sydänlasten ja heidän vanhempiensa naamoista minua kohtaan hehkunut arvostus sekä matkani saama julkisuus, on vielä helpompi seisoa päätöksen takana.

Pyörämatkailu Suomessa on sikäli hankalaa, että jos haluaa päästää yöksi viralliselle leirintäalueelle tulee usein päivämatkoista joko turhan lyhyet tai liian pitkät. Jokaisesta kunnasta tai edes kaupungista, kun ei löydy leirintäaluetta. Jokamiehen oikeudella saa tietenkin telttailla lähes missä tahansa, mutta pääsy suihkuun sekä vessaan helpottaa mukavuudenhaluisen elämää. Oma tapani liikkua, maantiepyörällä ja peräkärryllä, sulkee pois useimpien vaellusreittien laavut ja erämökit. Näin harvaan asutussa maassa voi siis joutua tinkimään aikataulusta, ellei ole valmis pystyttämään teltan tienviereisiin pusikoihin tai maksamaan hotellihuoneesta.

Varustelista oli tällä reissulle aika pitkälti sama kuin kaksi vuotta sitten. Olen aika lailla tyytyväinen siihen, mitä minulla oli mukana ja lähes kaikelle, paitsi vararenkaille, oli käyttöä. Tien päällä tuli kuitenkin havaittua, että parannuksiin on vielä varaa. Kuorma painoi lähtiessäni Turusta 15 kg, joten jos tuohon vielä lisää jotain, täytyy melkein luopua jostain muusta. Vaihtoehtoisesti voi myös sijoittaa kevyempiin retkeilyvarusteisiin. Olen koonnut tähän hankintalistani, koska siitä saattaa olla hyötyä muillekin.

• lokasuojat, esim SKS Race Blade
• uudet klossit kenkien alle
• hyttyskarkotetta ja/tai hyttysverkko
• retkityyny, esim Exped Air Pillow
• uusi kevyempi teltta, jossa parempi tuuletus, esim Tarptent Double Rainbow

Haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita, varsinkin niitä, jotka ovat jättäneet kommentin. Myös twitterin kautta tullut palaute sekä linkitys blogiin on auttanut. Facebookissa olleet linkit ja tykkäämiset ovat tietenkin osaltaan ohjanneet silmäpareja päiväkirjaani. Tätä kirjoittaeessa kävijämäärä on kohta ylittämässä 1600.

Lopuksi haluan vielä kerran muistuttaa Sydänlapet ja -aikuiset ry:n synnynäisesti sydänvikaisten sekä heidän perheidensä hyväksi tekemästä työstä. Olisin erittäin kiitollinen, jos sinä joka luet tämän, päättäisit matkani innoitamana antaa pienen lahjoituksen yhdistykselle. Pääset suoraan yhdistyksen verkkokauppaan klikkaamalla tämän blogin oikeassa yläkulmassa olevaa sydän-linkkiä.