18.7.2012

Reissun jälkeisiä mietteitä

Iso-Kurikka, Suonenjoki

Olen nyt ollut kotona jo lähes viikon ja arjen ohessa on ollut myös aikaa käydä läpi, mitä meni matkalla oikein ja mitä olisi voinut mennä paremmin. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin kahden rasitusvamman aiheuttaminen jatkamalla matkaa sen jälkeen, kun jokainen polkaisu tuotti jo kipua.

Kävin lauantaina näyttämässä jalkani ortopedille. Tuomio oli jo tiedossa oleva tulehtunut akillesjänne sekä ärtynyt Hoffan rasva polvessa. Ei muuta kuin lepoa ja särkylääkettä sekä varovaisia venytysharjotuksia. Olen nyt liikkunut lauantaista lähtien kyynärsauvojen avulla, joskin kotona vain toisella tai peräti ilman. Kipu on laantunut, mutta ei ole vielä hävinnyt kokonaan. En vielä tiedä, milloin uskallan taas nousta pyörän satulaan. Toivon mukaan ehdin kuitenkin viedä kesän toisen hyväntekeväisyysprojektini, 1000 miles 2 work, loppuun asti. Olisi poljettava vielä noin 466 km, ennen kuin nostan maantiepyöräni talviteloille.

Olen edelleen sitä mieltä, että matkan jatkaminen oli oikea päätös. Minua olisi harmittanut jälkeenpäin, jos olisin kekeyttänyt, kun kilometrejä oli edessä vähemmän kuin takana. Kun yhtälöön vielä lisätään elämysleirillä olleiden sydänlasten ja heidän vanhempiensa naamoista minua kohtaan hehkunut arvostus sekä matkani saama julkisuus, on vielä helpompi seisoa päätöksen takana.

Pyörämatkailu Suomessa on sikäli hankalaa, että jos haluaa päästää yöksi viralliselle leirintäalueelle tulee usein päivämatkoista joko turhan lyhyet tai liian pitkät. Jokaisesta kunnasta tai edes kaupungista, kun ei löydy leirintäaluetta. Jokamiehen oikeudella saa tietenkin telttailla lähes missä tahansa, mutta pääsy suihkuun sekä vessaan helpottaa mukavuudenhaluisen elämää. Oma tapani liikkua, maantiepyörällä ja peräkärryllä, sulkee pois useimpien vaellusreittien laavut ja erämökit. Näin harvaan asutussa maassa voi siis joutua tinkimään aikataulusta, ellei ole valmis pystyttämään teltan tienviereisiin pusikoihin tai maksamaan hotellihuoneesta.

Varustelista oli tällä reissulle aika pitkälti sama kuin kaksi vuotta sitten. Olen aika lailla tyytyväinen siihen, mitä minulla oli mukana ja lähes kaikelle, paitsi vararenkaille, oli käyttöä. Tien päällä tuli kuitenkin havaittua, että parannuksiin on vielä varaa. Kuorma painoi lähtiessäni Turusta 15 kg, joten jos tuohon vielä lisää jotain, täytyy melkein luopua jostain muusta. Vaihtoehtoisesti voi myös sijoittaa kevyempiin retkeilyvarusteisiin. Olen koonnut tähän hankintalistani, koska siitä saattaa olla hyötyä muillekin.


Haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita, varsinkin niitä, jotka ovat jättäneet kommentin. Myös twitterin kautta tullut palaute sekä linkitys blogiin on auttanut. Facebookissa olleet linkit ja tykkäämiset ovat tietenkin osaltaan ohjanneet silmäpareja päiväkirjaani. Tätä kirjoittaeessa kävijämäärä on kohta ylittämässä 1600.

Lopuksi haluan vielä kerran muistuttaa Sydänlapet ja -aikuiset ry:n synnynäisesti sydänvikaisten sekä heidän perheidensä hyväksi tekemästä työstä. Olisin erittäin kiitollinen, jos sinä joka luet tämän, päättäisit matkani innoitamana antaa pienen lahjoituksen yhdistykselle. Pääset suoraan yhdistyksen verkkokauppaan klikkaamalla tämän blogin oikeassa yläkulmassa olevaa sydän-linkkiä.

17.7.2012

Siilinjärvi - Hyvärilä (Nurmes)


Hotellin pehmeästä sängystä oli vaikeata nousta aamulla. Edessä olisi pitkä päivä satulassa, mikäli haluaisin vielä jatkaa matkan määräpäähän. Tein pakkaamisen aikana erilaisia venytyksiä ja lämmittelyliikkeitä, joilla toivoin saavani akillesjänteen kestämään kampien pyöritystä. Ainut tapa saada selville oli kokeilla.

Kantatie 75 kulkee Siilinjärveltä Nurmekseen lähinnä erämaan halki. Varsinkin Nilsiän jälkeen maisemat muistuttivat enemmän Lappia kuin mitään muuta aluetta Suomessa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sen verran korkea, että vettä kului enemmän kuin minkään edellisen päivän aikana. Sain onneksi lisää vettä paitsi kahviloista myös eräältä tien vieressä olevasta maatalosta.

Pysähdyin päivän aikana useammin kuin edellisinä päivinä, nyt lähinnä lepämään ja venyttelemään. Matka eteni hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Nilsiän Savon pysäkillä pidin päivän ensimmäisen jäätelötauon. Päivän toisen jäätelötauon pidin Ylä-Luostan Lähikauppa Partasella, josta ostin myös muita eväitä. Jalkaan saattui, mutta ei niin paljon, että olisin enää tässä vaiheessa luovuttanut.

Viimeiset 20 km Nurmekseen olivat mäkiset, mutta onneksi oli enemmän alamäkiä kuin ylämäkiä. Pisin alamäki oli tasan 2 km mittainen! Saavuttuani Nurmeksen taajamaalueelle pysähdyin vielä kerran Nurmeksen ABClle. Kannustavat viestit kotiväeltä olivat tehneet tehtävänsä, olin perillä! Tai ainakin melkein, leirille oli vielä vajaa 5 km matkaa.

Saavuin Hyvärilän Matkailu- ja nuorisokeskukseen muutama minuutti klo 19 jälkeen. Muut leiriläiset olivat tuolloin jo saunassa ja liityin pian heidän seuraansa. Saunan jälkeen siirryttiin viereiseen Riihikotaan makkarapaistoon. Lasten ja vanhempien ilmeet todistivat sen, minkä jo tiesin, kokemani kipu oli ollut sen arvoista. Eräs poika tuli myös kysymään minulta, muistinko hänet vielä. Kun hieman epäröin, hän kertoi, että hänen äitinsä oli ottanut meistä yhteiskuvat Punkaharjulla kaksi vuotta sitten. Ylä-Karjalan toimittaja kävi myös paikan päällä tekemässä haastattelun lauantain lehteen. Hän lupasi lähettää minulle lehden kotiin asti, kun juttua ei julkaista heidän nettisivuillaan.

Yön nukuin Pehtoori-nimisessä hirsitalossa, josta käyttööni oli varattu 4-hengen huone. Nukahdin hymy huulilla kivuista huolimatta. Olin onnistunut tavoitteessani ja pyöräillyt Turusta Nurmekseen kuudessa päivässä. Lisäksi olin kerännyt blogiini lukijoita sekä toiminut esimerkkinä muille sydänlapsille ja -aikuisille sekä heidän vanhemmilleen. Edes särkevä jalka ei pystynyt häritsemään untani.

Päivä numeroina: 111,4 km, 5h 51min 33sec, 19,0 km/h ave, 58,5 km/h max
Kokonaismatka: 648,6 km

16.7.2012

Myllykoski (Suonenjoki) - Siilinjärvi

 
Kodassa vietityn yön jälkeen jalkaani kolotti vielä enemmän kuin edellisinä päivinä. En ollut maininnut tästä aikaisemmissa blogiteksteissä, koska en kokenut sitä niin pahana. Oikea polvi oli kipeytynyt jo ensimmäisenä iltana Urjalassa ja saman jalan akillesjänne ilmoitti olemassaolostaan, kun olin ylittänyt Suonenjoen kunnanrajan. Nyt kipu oli kuitenkin sen verran kova, että keskeyttäminen ja siirtyminen linja-auton kyytiin oli varteenoetettava vaihtoehto. Päätin kuin päätinkin jatkaa matkaa, ainakin Kuopion asti, jossa miettisin tilannetta uudestaan. Siksi suuntasin aamulla ensin Suonenjoen apteekkiin ostamaan polvituen sekä kipulääkettä. Näillä eväillä pääsisin ainakin isompaan kaupunkiin, mistä olisi helpompaa jatkaa julkisilla, jos jalka ei olisi kestänyt pyöräilyä Savon mäkisissä maisemissa.

Matka Kuopioon oli hidas ja tuskallinen, mutta muuten tapahtumaköyhä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin kiertänyt keskusta-alueen kokonaan, mutta nyt päätin mennä torille asti. H-talon Burts coffeessa henkilökunta opasti pyynnöstä hiljaiselle osastolle, jossa oli sähköpistorasia pöydän vieressä. Näin sain siemailla kahvini samalla, kuin odotin että YLE Savon toimittaja soittaisi. Onnistuneen radiohaastattelun jälkeen katsoin karttaa uudelleen. Kuopiosta Nurmekseen on yli 130 km, joka oli aivan liikaa jättää viimeiselle päivälle. Kello oli tässä vaiheessa myös niin paljon, ettei ollut enää järkevää jatkaa Nilsiään. Aamupäivällä mielessä käynyt varasuunnitelma vaikutti nyt entistä järkevämmältä: Jatkaisin Siilinjärvelle ja jäisin siellä yöksi hotelliin.

Vitostien lukuisat tietyöt Kuopion pohjoispuolella olivat johtaneet siihen, ettei kaupungista ollut kovinkaan helppo päästä pois pyörällä. Tai, ei ainakaan siihen suuntaan minne minä halusin eli Siilinjärvelle. Jouduin useammin kuin kerran tilanteeseen, jossa pyörätiellä oleva kyltti osoitti yhteen suuntaan, kännykkäni GPS opasti toiseen suntaan ja kolmas vaihtoehto osoittautui oikeaksi. Toivottavasti tulevat asiat parempaan järjestykseen, kunhan siltatyöt ovat valmiit. Harhailuani piristi jo kaupunkialueella alkanut kylmä kaatosade, joka jatkui Siilinjärvelle asti.
Pienen taistelun jälkeen olin siis saavuttanut päivän mukautetun tavoitteen ja päässyt perille Hotelli Sandelsiin. Siilinjärvi oli toinen paikkakunta Jyväskylän jälkeen, jossa ei ollut minkäänlaista leirintäaluetta. Jalkani kunto sekä kylmä sade pakottivat muutenkin sisämajoitukseen, mikäli mahdolliselle jatkolle olisi yhtään saumaa. Pikaisen saunassa käynnin jälkeen suuntasin Kotipizzaan syömään. Palattuani hotelliin kävin alakerran baarissa, josta sain kauppakassillisen jääpaloja. Näistä tein pienempiä jääpusseja, joilla yritin vähentää polven ja nilkan turvotusta.
Päivä numeroina: 89,0 km, 4h 56min 10sec, 18,0 km/h ave, 53,8 km/h max
Kokonaismatka: 537,2 km

11.7.2012

Kuokkala (Jyväskylä) - Myllykoski (Suonenjoki)


(Tämäkin kirjoitus tulee nyt vasta seuraavana aamuna, koska onnistuin nukahtamaan ennen kuin se oli valmis.)

Nukuin myöhempään kuin edellisinä aamuina ja heräsin Katriinan ja Joonaksen sohvalta klo 8 maissa. Tein aamutoimet ja pakkasin eilen pestyt vaatteet kaikessa rauhassa, joten matkaan pääsin vasta klo10 jälkeen.

Luvassa oli lyhyempi päivä kilometreissä laskettuna, mutta ei välttämättä ajallisesti. Päätin nimenomaan, että viimeistään tänään pidän kaikki tauot, myös ylimääräiset. Tämänkin pyöräilyvinkin olen oppinut Turun harrastepyöräiljöiden matkoilla (kiitos Matti K!).

Sää oli alussa kostea, mutta ei onneksi satanut. Tihkua oli ilmassa melkein koko ajan, mutta lämpötila oli oikein sopiva hellepäivien jälkeen. Onnistuin lisäksi ajoittamaan pisimmät taukoni juuri niihin aikoihin, jolloin satoi eniten. Päivän kolme ruokailupysähdystä osuivat Laukaanhoviin, Hankasalmen Jari-Pekkaan sekä Tiinan tupaan. Aurinko näyttäytyi myös päivän aikana ja ajoin ehkä kolmasosan matkasta lyhyessä ajopaidassa.

Myllykosken kievarilla olin hieman ennen klo19, eli aikataulu piti, vaikka vauhti oli maltillista. Maksoin telttapaikasta, mutta kun yöksi oli povattu sadetta ja ukkonen liikkui aluella, minulle tarjottiin myös grillikota. Siellä sain pitää tulta ja levittää yöksi makuupussini joko kylmälle kivilattialle tai kapealle penkille. Aloitin nukkumisen lattialla ja siirryin ylös penkille, kun nuotio oli sammunut.

Päivä numeroina: 100,0 km, 5h 06min 15sec, 19,6 km/h ave, 56,0 km/h max
Kokonaismatka: 448,2 km

10.7.2012

Säynäniemi (Orivesi) - Kuokkala (Jyväskylä)

Kuva: Jaakko Knuutila
Eilen oli pitkä, raskas ja märkä päivä. Jopa niinkin ettei blogikirjoittelusta tullut mitään ennen kuin nukahdin, sohvalle. Aivan, täällä Jyväskylässä majoittauduin ystävällisen sohvasurffaripariskunnan luokse. CouchSurfingistä voi lukea lisää esimerkiksi tästä.

Hyvin nukutun yön jälkeen on mukavampi lähteä taas matkaan. Se, että sain lisäksi syödä hyvää kotiruokaa sekä pestä kaikki likaiset pyöräilyvaatteet, tekee tulevasta päivästä vielä paremman. Kiitos Katriinalle ja Joonakselle!

Eilisen päivän (sunnuntai) kuvana räpsy, jonka Jaska otti minusta, kun olin lähestymässä Säynäniemen leirintäaluetta. Eilen en viitsinyt sateessa kaivaa kännykkääni taskusta kuvamaan Ysitien piennarta.

Koko reissun puoliväli on nyt reilusti ylitetty. Edessä on kuitenkin vielä noin 300 km maantieä, joten pakkaan nyt viimeiset tavarat kärryyn ja lähden polkemaan kohti Suonenjokea. Nähtäväksi jää, kuinka paljon vettä sataa tänään..

Päivä numeroina: 120,8 km, 5h 55min 1sec, 20,4 km/h ave, 61,3 km/h
Kokonaismatka: 348,2 km/h

9.7.2012

Urjalankylä (Urjala) - Säynäniemi (Orivesi)


Heräsin aamulla jo ennen kuutta kosteassa teltassa, joka kieli siitä, että yöllä oli satanut. Lisää vettä ei kuitenkaan enää tullut ja pian sen jälkeen, kun olin siirtynyt keittiökatokseen syömään aamiaista, paistoi jo aurinko. Telttani oli kuitenkin vielä varjossa, joten siirsin sen paikkaan, missä se kuivuisi nopeammin.

Ajoin aamulla Ysitien laitaa vielä 22 kilometrin verran, aina moottoritien alkuun asti. Ennen sitä pidin lyhyen kahvitauon Kylmäkosken Nesteellä. Kun sitten Viialan kohdalla Ysitie muuttui moottoritieksi, käännyin pikkuteille kohti Valkeakoskea. Valtatien pientareen sijasta sain nyt nauttia elämästä seututien vieressä olevalla pyörätiellä. Reitti oli suosittu ja muita maantiepyöräilijöitä tuli sekä vastaan että meni ohi tasaiseen tahtiin.

Valkeakoskella huomasin taas olevani aikataulusta edellä. Jouduin siis odottamaan ruokakaupan aukeamista peräti kaksi minuuttia. Jäin oven ulkopuolelle syömään eväitäni ja keräämään katseita. Harva kuitenkin uskalsi tulla kysymään, miksi olin liikkeellä tämänkaltaisella ajoneuvoyhdistelmällä.

Matka jatkui Valkeakoskelta Kangasalle ja seututie 310 oli oikein mukava. Ei liian mäkinen eikä liikenne myöskään ollut kovin vilkasta. Välillä näkyi Mallasvedelle tai Roineelle, muuten oli joko maatiloja tai metsää. Päivän kuva on otettu tällä pätkällä.

Kangasalla pidin jäätelötauon ja nousin sen jälkeen Mäyrävuorelle, josta oli todella hienot näköalat Vesijärvelle. Kun olin pari kertaa yrittänyt kuvata niitä kännykkäkameralla, viereeni pysähtyi moottoripyörä. Motoristi kysyi tietä Pälkäneelle ja pikaisella haulla puhelimen kartoista selvisi sekin. Jos tämä teema toistuu vielä huomenna, perustan kohta oman opastuspalvelun!

Tämän jälkeen alkoi viimeinen osa päivän etapista. Maasto oli nyt varsin kumpuileva ja hitaiden nousujen välillä nautin alamäkien tuomasta vauhdista. Eräässä ylämäessä kuulin, kun takaa lähestyvä pyöräilijä tervehti. Kaupin kanuunojen paidassa liikkeellä ollut mies hidasti vauhtiaan ja kysyi ensin mistä ja mihin olen matkalla. Kerroin tempauksestani ja seuraavan 15 km aikana ehdittiin jutella monesta muustakin pyöräilyyn liittyvästä asiasta. En tajunnut kysyä nimeä, mutta annoin sentään ohjeet tähän blogiin :)

Käännyin Säynäniemen leirintäaueelle ja kurvasin respan eteen juuri, kun taivas aukesi ja ukkonen jyrähti. Kysyin, olisiko mahdollista majoittua sisätiloihin, kun edessä olisi vielä useampi päivä pyörän päällä. Ei ollut muuta kuin kolmen hengen mökki vapaana, mutta sain sen ilmaiseksi käyttööni, kun leirintäalueesta vastaava nainen päättikin tukea matkaani tällä tavalla. Kiitos tämän hienon teon, nukun siis tämän yön sisällä ja eilen käyttämäni vaatteet saavat mahdollisuuden kuivua.

Päivä numeroina: 110,2 km, 5h 25min 33sec, 20,3 km/h ave, 54,8 km/h max
Kokonaismatka: 227,4 km

8.7.2012

Turku - Urjalankylä (Urjala)


Kupittaan velodromille ei ollut aamulla saapunut yhtäkään median edustajaa, joten lähdin liikkeelle n. klo 9.10. Varhainen vesisade oli kastellut tiet, mutta tuohon aikaan ei enää satanut. Monissa paikoissa oli suhteellisen kuivaa, kun taas muualla lätäköistä roiskui kuravettä jalkoihin ja selkään.

Kosteudesta huolimatta pyörä kulki hyvin ja hieman ennen yhtätoista olin jo Aurassa. Kun olin liikenneympyrässä opastanut erästä Vampulaan menossa ollutta englantilaista miestä, poikkesin Auranmaan Leivän kahvilaan päivän ensimmäiselle varsinaiselle tauolle. Paikan päällä paistettu munkki oli hyvää ja niin oli myös kahvi. Join kahvini ulkona pyörän vieressä ja sain tilaisuuden kertoa monelle uteliaalle retkestäni sekä sydänviastani.

Auran jälkeen siirryin Ysitien pientareelle jatkamaan matkaani. Seuraavan puolentoista tunnin aikana en havainnut, että siellä olisi erityisen vaarallista pyöräillä. Suurin osa autoilijoista väisti kiltisti ja ainoastaan muutama ohitti turhan läheltä. Piennar oli riittävän leveä, ettei tärinäraidasta tarvinnut kärsiä eikä liikennettä ollut haitaksi asti.

Saavutin päivän etapin puolivälin puoli yhden maissa Mukkelsin huoltoaseman ja kahvilan kohdalla. Söin lounaksi ruokakassista löytyneet eväsleivät ja ostin jälkiruoaksi jäätelön. Päätin, että nyt olisi hyvä aika selvittää, mihin kannattaisi suunnata yöksi Urjalan lähistöllä. Soittokierros Nuutajärven lasikylään sekä Pentinkulman motelliin ei tuottanut tulosta. Joutuisin siis turvautumaan varasuunnitelmaan ja tehdä lisälenkin Taikayö Campingille.

Ennen kuin jätin Varsinais-Suomen taakseni, noudatin tien sivussa olleen kyltin ohjetta: Pidä Tauko! Mittarissa oli tuolloin 83 km ja Pahkapirtin kahvilasta tarjottimelle tuli päivän toinen kahvikupillinen sekä ruisleipä, jossa oli paistettu kananmuna. Juuri kun olin lähtenyt taas liikkeelle, alkoi päivän rankin sadekuuro, joten menin takaisin katoksen suojaan. Nuori työntekijä tuli ulos juttelemaan, kunnes aurinko taas pilkisti pilvien lomasta. Tie oli nyt todella märkä ja kastuin niin, etten ollut huomata seuraavaa kuuroa. Kylmää ei missään vaiheessa ollut ja kun Kanta-Häme vaihtui Pirkanmaahan ei myöskään satanut enää.

Urjalan liepeillä kurvasin S-marketin pihaan ja kun olin pysäköynyt pyörääni tuli paikkakunnalla asuva virolainen mies juttelemaan. Hän oli myös reissannut pyörällä ja suositteli innokkaasti Latvian rannikkoa. Kova hiekkaranta kantaa kuulemma myös kapearenkaisen pyörän ja maisemasta saa nauttia ilman suuria turistiryhmiä. Pitää siis varmaan suunnata sinnekin jossain vaiheessa. Kaupasta ostin hieman hedelmiä, suklaapatukan sekä pussillisen rusina-pähkinäsekoitusta.

Olin perillä Taikayö Campingilla noin 17.45. Maksoin telttapaikkaani ja istuin sen jälkeen hetkeksi kokoamaan itseäni. Teltan pystyttämisen aikana söin proteiinipatukan ja suuntasin sen jälkeen suihkuun. Voileivillä ja patukoilla ei pyöräillä monta päivää putkeen, joten suihkun jälkeen olikin  pasta-aterian aika. Keittiörakennuksessa oli tuolloin saksalaisia lähes eläkeikäisiä naisia. Hetken päästä minun oli sitten pakko paljastaa, että ymmärsin heidän keskustelunsa ja kysyin, jos saisin liittyä heidän seuraansa.

Vielä ei ole satanut lisää sen jälkeen, kun tulin tänne. Toivottavasti huomiseksi ennustettu ukkonen ei osu aivan kohdalle..

Päivä numeroina: 117,2 km, 5h 39min 33sec, 20,7 km/h ave, 49,3 km/h max
Kokonaismatka: 117,2 km

4.7.2012

Lehdistötiedote


Pyörällä Turusta Nurmekseen - sydänaikusen elämysmatka sydänperheiden elämysleirille

Thomas Soininen lähtee tulevana lauantaina kuusipäiväiselle pyörämatkalle Turusta Nurmekseen, jossa järjestetään sydänlasten perheille suunnattu elämysleiri. Yli 600 km matkan päämääränä on, paitsi perille pääseminen, myös varainkeräys Sydänlapset ja -aikuiset ry:n toiminnan tukemiseksi. 31-vuotiaalla Thomaksella on synnynnäinen sydänvika, aorttakaaren katkos ja kammioväliseinän aukko, mutta ei enää koe sitä varsinaisena rasitteena. Kesäkuussa 2010 Thomas matkasi viidessä päivässä Turusta Punkaharjulle osallistuaakseen siellä Sydänlapset ja -aikuiset ry:n järjestämään sopeutumisvalmennusviikonloppuun.

Lähtö Turusta tapahtuu 7.7.2012 klo 09.00 Kupittaan velodromilta. Matkaa voi seurata tästä blogista sekä twitteristä.

Elämysleirin tavoitteena on saada sydänlapset löytämään erilaisten elämysten kautta itsestään uusia puolia ja onnistumisen kokemuksia – kokemuksia siitä, että sydänviasta huolimatta voi ja pystyy tekemään monia asioita. Elämysleiri poikkeaa sopeutumisvalmennuskursseista siinä, että kurssiohjelma on huomattavasti vapaamuotoisempi. Siellä ei ole luentoja eikä lastenhoitoa, vaan tavoitteena on luoda mahdollisuuksia koko perheen yhdessäololle ja yhdessä tekemiselle. Uusien asioiden kokeileminen, leikkimieliset kisailut ja iloinen meininki saavat jokaisen varmasti viihtymään!

Suomessa syntyy vuosittain noin 500 lasta, joilla on sydänvika. Sydänlapset ja -aikuiset ry – Hjärtebarn och -vuxna rf on vuonna 1975 perustettu valtakunnallinen synnynnäisesti sydänvikaisten ja heidän läheistensä etuja ajava järjestö.

Lisätiedot:
2010 toteutetun matkan blogi
Pyörällä pitkin poikin Suomea (pdf, s. 4-7)

Tervetuloa myös matkan lähöpaikalle: Kupittaan velodromi, Lemminkäisenkatu 13, Turku.

1.7.2012

Reittisuunnitelma


Tämän vuoden pyöräretkeni alkuun on enää vajaa viikko, ja reittisuunnitelma on vihdoin löytänyt kutakuinkin lopullisen muodonsa. Kuten edellinen pyöräretkeni tämänkin reissun tarkoitus on nostaa esille synnynäiset sydänviat sekä Sydänlapset ja -aikuiset ry joka ajaa synnynnäisesti sydänvikaisten ja heidän läheistensä etuja. Tue toimintaamme-linkki tämän blogin oikeassa laidassa vie yhdistyksen sivulle jolla voit lahjoittaa suoraan verkkopankista. Sivustolla on myös pieni verkkokauppa jonka tulot tukee yhdistyksen toimintaa.

Kolme sydänleikkausta läpikäyneenä olen erittäin onnellinen siitä että pystyn liikkumaan näin aktiivisesti. Toivon myös että esimerkilläni onnistun rohkaisemaan muitakin sydänvikaisia kokeilemaan rajojaan ja nautimaan pyöräilyn sekä muun liikunnan tuomasta hyvästä fiiliksestä.

Matkaan aion lähteä aamulla lauantaina 7.7. ja jos alla olevat päivämatkat eivät muutu paljon olen perillä Nurmeksessa joskus alkuillasta torstaina 12.7. Olen tietenkin myös varautunut siihen että voin joutua löytämään vaihtoehtoisia leiriintymispaikkoja mikäli retken aikana sattuu jotain odottamatonta. Alla suunnitellut päivämatkat, jotka voivat siis vielä muuttua matkan aikana.

(Huom! Reitit muutettu kuvamaan toteutetut päivämatkat)

1. päivä: Turku - Urjala, n. 105 km

Bike route 1382408 - powered by Bikemap 


2. päivä: Urjala - Orivesi, n. 110 km

Bike route 1382417 - powered by Bikemap 


3. päivä: Orivesi - Jyväskylä, n. 120 km

Bike route 1382427 - powered by Bikemap 


4. päivä: Jyväskylä - Suonenjoki, n. 100 km

Bike route 1382435 - powered by Bikemap 


5. päivä: Suonenjoki - Nilsiä, n. 120 km

Bike route 1382442 - powered by Bikemap 


6. päivä: Nilsiä - Nurmes, n. 75 km

Bike route 1382445 - powered by Bikemap