Siilinjärvi - Hyvärilä (Nurmes)

 

Hotellin pehmeästä sängystä oli vaikeata nousta aamulla. Edessä olisi pitkä päivä satulassa, mikäli haluaisin vielä jatkaa matkan määräpäähän. Tein pakkaamisen aikana erilaisia venytyksiä ja lämmittelyliikkeitä, joilla toivoin saavani akillesjänteen kestämään kampien pyöritystä. Ainut tapa saada selville oli kokeilla.

Kantatie 75 kulkee Siilinjärveltä Nurmekseen lähinnä erämaan halki. Varsinkin Nilsiän jälkeen maisemat muistuttivat enemmän Lappia kuin mitään muuta aluetta Suomessa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sen verran korkea, että vettä kului enemmän kuin minkään edellisen päivän aikana. Sain onneksi lisää vettä paitsi kahviloista myös eräältä tien vieressä olevasta maatalosta.

Pysähdyin päivän aikana useammin kuin edellisinä päivinä, nyt lähinnä lepämään ja venyttelemään. Matka eteni hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Nilsiän Savon pysäkillä pidin päivän ensimmäisen jäätelötauon. Päivän toisen jäätelötauon pidin Ylä-Luostan Lähikauppa Partasella, josta ostin myös muita eväitä. Jalkaan saattui, mutta ei niin paljon, että olisin enää tässä vaiheessa luovuttanut.

Viimeiset 20 km Nurmekseen olivat mäkiset, mutta onneksi oli enemmän alamäkiä kuin ylämäkiä. Pisin alamäki oli tasan 2 km mittainen! Saavuttuani Nurmeksen taajamaalueelle pysähdyin vielä kerran Nurmeksen ABClle. Kannustavat viestit kotiväeltä olivat tehneet tehtävänsä, olin perillä! Tai ainakin melkein, leirille oli vielä vajaa 5 km matkaa.

Saavuin Hyvärilän Matkailu- ja nuorisokeskukseen muutama minuutti klo 19 jälkeen. Muut leiriläiset olivat tuolloin jo saunassa ja liityin pian heidän seuraansa. Saunan jälkeen siirryttiin viereiseen Riihikotaan makkarapaistoon. Lasten ja vanhempien ilmeet todistivat sen, minkä jo tiesin, kokemani kipu oli ollut sen arvoista. Eräs poika tuli myös kysymään minulta, muistinko hänet vielä. Kun hieman epäröin, hän kertoi, että hänen äitinsä oli ottanut meistä yhteiskuvat Punkaharjulla kaksi vuotta sitten. Ylä-Karjalan toimittaja kävi myös paikan päällä tekemässä haastattelun lauantain lehteen. Hän lupasi lähettää minulle lehden kotiin asti, kun juttua ei julkaista heidän nettisivuillaan.

Yön nukuin Pehtoori-nimisessä hirsitalossa, josta käyttööni oli varattu 4-hengen huone. Nukahdin hymy huulilla kivuista huolimatta. Olin onnistunut tavoitteessani ja pyöräillyt Turusta Nurmekseen kuudessa päivässä. Lisäksi olin kerännyt blogiini lukijoita sekä toiminut esimerkkinä muille sydänlapsille ja -aikuisille sekä heidän vanhemmilleen. Edes särkevä jalka ei pystynyt häritsemään untani.

Päivä numeroina: 111,4 km, 5h 51min 33sec, 19,0 km/h ave, 58,5 km/h max
Kokonaismatka: 648,6 km