Reissun jälkeisiä mietteitä

Iso-Kurikka, Suonenjoki

Olen nyt ollut kotona jo lähes viikon ja arjen ohessa on ollut myös aikaa käydä läpi, mitä meni matkalla oikein ja mitä olisi voinut mennä paremmin. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin kahden rasitusvamman aiheuttaminen jatkamalla matkaa sen jälkeen, kun jokainen polkaisu tuotti jo kipua.

Kävin lauantaina näyttämässä jalkani ortopedille. Tuomio oli jo tiedossa oleva tulehtunut akillesjänne sekä ärtynyt Hoffan rasva polvessa. Ei muuta kuin lepoa ja särkylääkettä sekä varovaisia venytysharjotuksia. Olen nyt liikkunut lauantaista lähtien kyynärsauvojen avulla, joskin kotona vain toisella tai peräti ilman. Kipu on laantunut, mutta ei ole vielä hävinnyt kokonaan. En vielä tiedä, milloin uskallan taas nousta pyörän satulaan. Toivon mukaan ehdin kuitenkin viedä kesän toisen hyväntekeväisyysprojektini, 1000 miles 2 work, loppuun asti. Olisi poljettava vielä noin 466 km, ennen kuin nostan maantiepyöräni talviteloille.

Olen edelleen sitä mieltä, että matkan jatkaminen oli oikea päätös. Minua olisi harmittanut jälkeenpäin, jos olisin kekeyttänyt, kun kilometrejä oli edessä vähemmän kuin takana. Kun yhtälöön vielä lisätään elämysleirillä olleiden sydänlasten ja heidän vanhempiensa naamoista minua kohtaan hehkunut arvostus sekä matkani saama julkisuus, on vielä helpompi seisoa päätöksen takana.

Pyörämatkailu Suomessa on sikäli hankalaa, että jos haluaa päästää yöksi viralliselle leirintäalueelle tulee usein päivämatkoista joko turhan lyhyet tai liian pitkät. Jokaisesta kunnasta tai edes kaupungista, kun ei löydy leirintäaluetta. Jokamiehen oikeudella saa tietenkin telttailla lähes missä tahansa, mutta pääsy suihkuun sekä vessaan helpottaa mukavuudenhaluisen elämää. Oma tapani liikkua, maantiepyörällä ja peräkärryllä, sulkee pois useimpien vaellusreittien laavut ja erämökit. Näin harvaan asutussa maassa voi siis joutua tinkimään aikataulusta, ellei ole valmis pystyttämään teltan tienviereisiin pusikoihin tai maksamaan hotellihuoneesta.

Varustelista oli tällä reissulle aika pitkälti sama kuin kaksi vuotta sitten. Olen aika lailla tyytyväinen siihen, mitä minulla oli mukana ja lähes kaikelle, paitsi vararenkaille, oli käyttöä. Tien päällä tuli kuitenkin havaittua, että parannuksiin on vielä varaa. Kuorma painoi lähtiessäni Turusta 15 kg, joten jos tuohon vielä lisää jotain, täytyy melkein luopua jostain muusta. Vaihtoehtoisesti voi myös sijoittaa kevyempiin retkeilyvarusteisiin. Olen koonnut tähän hankintalistani, koska siitä saattaa olla hyötyä muillekin.

• lokasuojat, esim SKS Race Blade
• uudet klossit kenkien alle
• hyttyskarkotetta ja/tai hyttysverkko
• retkityyny, esim Exped Air Pillow
• uusi kevyempi teltta, jossa parempi tuuletus, esim Tarptent Double Rainbow

Haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita, varsinkin niitä, jotka ovat jättäneet kommentin. Myös twitterin kautta tullut palaute sekä linkitys blogiin on auttanut. Facebookissa olleet linkit ja tykkäämiset ovat tietenkin osaltaan ohjanneet silmäpareja päiväkirjaani. Tätä kirjoittaeessa kävijämäärä on kohta ylittämässä 1600.

Lopuksi haluan vielä kerran muistuttaa Sydänlapet ja -aikuiset ry:n synnynäisesti sydänvikaisten sekä heidän perheidensä hyväksi tekemästä työstä. Olisin erittäin kiitollinen, jos sinä joka luet tämän, päättäisit matkani innoitamana antaa pienen lahjoituksen yhdistykselle. Pääset suoraan yhdistyksen verkkokauppaan klikkaamalla tämän blogin oikeassa yläkulmassa olevaa sydän-linkkiä.

Siilinjärvi - Hyvärilä (Nurmes)

 

Hotellin pehmeästä sängystä oli vaikeata nousta aamulla. Edessä olisi pitkä päivä satulassa, mikäli haluaisin vielä jatkaa matkan määräpäähän. Tein pakkaamisen aikana erilaisia venytyksiä ja lämmittelyliikkeitä, joilla toivoin saavani akillesjänteen kestämään kampien pyöritystä. Ainut tapa saada selville oli kokeilla.

Kantatie 75 kulkee Siilinjärveltä Nurmekseen lähinnä erämaan halki. Varsinkin Nilsiän jälkeen maisemat muistuttivat enemmän Lappia kuin mitään muuta aluetta Suomessa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli sen verran korkea, että vettä kului enemmän kuin minkään edellisen päivän aikana. Sain onneksi lisää vettä paitsi kahviloista myös eräältä tien vieressä olevasta maatalosta.

Pysähdyin päivän aikana useammin kuin edellisinä päivinä, nyt lähinnä lepämään ja venyttelemään. Matka eteni hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Nilsiän Savon pysäkillä pidin päivän ensimmäisen jäätelötauon. Päivän toisen jäätelötauon pidin Ylä-Luostan Lähikauppa Partasella, josta ostin myös muita eväitä. Jalkaan saattui, mutta ei niin paljon, että olisin enää tässä vaiheessa luovuttanut.

Viimeiset 20 km Nurmekseen olivat mäkiset, mutta onneksi oli enemmän alamäkiä kuin ylämäkiä. Pisin alamäki oli tasan 2 km mittainen! Saavuttuani Nurmeksen taajamaalueelle pysähdyin vielä kerran Nurmeksen ABClle. Kannustavat viestit kotiväeltä olivat tehneet tehtävänsä, olin perillä! Tai ainakin melkein, leirille oli vielä vajaa 5 km matkaa.

Saavuin Hyvärilän Matkailu- ja nuorisokeskukseen muutama minuutti klo 19 jälkeen. Muut leiriläiset olivat tuolloin jo saunassa ja liityin pian heidän seuraansa. Saunan jälkeen siirryttiin viereiseen Riihikotaan makkarapaistoon. Lasten ja vanhempien ilmeet todistivat sen, minkä jo tiesin, kokemani kipu oli ollut sen arvoista. Eräs poika tuli myös kysymään minulta, muistinko hänet vielä. Kun hieman epäröin, hän kertoi, että hänen äitinsä oli ottanut meistä yhteiskuvat Punkaharjulla kaksi vuotta sitten. Ylä-Karjalan toimittaja kävi myös paikan päällä tekemässä haastattelun lauantain lehteen. Hän lupasi lähettää minulle lehden kotiin asti, kun juttua ei julkaista heidän nettisivuillaan.

Yön nukuin Pehtoori-nimisessä hirsitalossa, josta käyttööni oli varattu 4-hengen huone. Nukahdin hymy huulilla kivuista huolimatta. Olin onnistunut tavoitteessani ja pyöräillyt Turusta Nurmekseen kuudessa päivässä. Lisäksi olin kerännyt blogiini lukijoita sekä toiminut esimerkkinä muille sydänlapsille ja -aikuisille sekä heidän vanhemmilleen. Edes särkevä jalka ei pystynyt häritsemään untani.

Päivä numeroina: 111,4 km, 5h 51min 33sec, 19,0 km/h ave, 58,5 km/h max
Kokonaismatka: 648,6 km

Myllykoski (Suonenjoki) - Siilinjärvi

Kodassa vietityn yön jälkeen jalkaani kolotti vielä enemmän kuin edellisinä päivinä. En ollut maininnut tästä aikaisemmissa blogiteksteissä, koska en kokenut sitä niin pahana. Oikea polvi oli kipeytynyt jo ensimmäisenä iltana Urjalassa ja saman jalan akillesjänne ilmoitti olemassaolostaan, kun olin ylittänyt Suonenjoen kunnanrajan. Nyt kipu oli kuitenkin sen verran kova, että keskeyttäminen ja siirtyminen linja-auton kyytiin oli varteenoetettava vaihtoehto. Päätin kuin päätinkin jatkaa matkaa, ainakin Kuopion asti, jossa miettisin tilannetta uudestaan. Siksi suuntasin aamulla ensin Suonenjoen apteekkiin ostamaan polvituen sekä kipulääkettä. Näillä eväillä pääsisin ainakin isompaan kaupunkiin, mistä olisi helpompaa jatkaa julkisilla, jos jalka ei olisi kestänyt pyöräilyä Savon mäkisissä maisemissa.

Matka Kuopioon oli hidas ja tuskallinen, mutta muuten tapahtumaköyhä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin kiertänyt keskusta-alueen kokonaan, mutta nyt päätin mennä torille asti. H-talon Burts coffeessa henkilökunta opasti pyynnöstä hiljaiselle osastolle, jossa oli sähköpistorasia pöydän vieressä. Näin sain siemailla kahvini samalla, kuin odotin että YLE Savon toimittaja soittaisi. Onnistuneen radiohaastattelun jälkeen katsoin karttaa uudelleen. Kuopiosta Nurmekseen on yli 130 km, joka oli aivan liikaa jättää viimeiselle päivälle. Kello oli tässä vaiheessa myös niin paljon, ettei ollut enää järkevää jatkaa Nilsiään. Aamupäivällä mielessä käynyt varasuunnitelma vaikutti nyt entistä järkevämmältä: Jatkaisin Siilinjärvelle ja jäisin siellä yöksi hotelliin.

Vitostien lukuisat tietyöt Kuopion pohjoispuolella olivat johtaneet siihen, ettei kaupungista ollut kovinkaan helppo päästä pois pyörällä. Tai, ei ainakaan siihen suuntaan minne minä halusin eli Siilinjärvelle. Jouduin useammin kuin kerran tilanteeseen, jossa pyörätiellä oleva kyltti osoitti yhteen suuntaan, kännykkäni GPS opasti toiseen suntaan ja kolmas vaihtoehto osoittautui oikeaksi. Toivottavasti tulevat asiat parempaan järjestykseen, kunhan siltatyöt ovat valmiit. Harhailuani piristi jo kaupunkialueella alkanut kylmä kaatosade, joka jatkui Siilinjärvelle asti.

Pienen taistelun jälkeen olin siis saavuttanut päivän mukautetun tavoitteen ja päässyt perille Hotelli Sandelsiin. Siilinjärvi oli toinen paikkakunta Jyväskylän jälkeen, jossa ei ollut minkäänlaista leirintäaluetta. Jalkani kunto sekä kylmä sade pakottivat muutenkin sisämajoitukseen, mikäli mahdolliselle jatkolle olisi yhtään saumaa. Pikaisen saunassa käynnin jälkeen suuntasin Kotipizzaan syömään. Palattuani hotelliin kävin alakerran baarissa, josta sain kauppakassillisen jääpaloja. Näistä tein pienempiä jääpusseja, joilla yritin vähentää polven ja nilkan turvotusta.

Päivä numeroina: 89,0 km, 4h 56min 10sec, 18,0 km/h ave, 53,8 km/h max
Kokonaismatka: 537,2 km